s/y Daphne

Daphne 05
Daphne 06
Daphne 08
Daphne 14
Daphne 09
Daphne 07
Daphne 12
Daphne 03
Daphne 11
Daphne 02
Daphne 04
Daphne 17
Daphne 15
Daphne 01
Daphne 10
Daphne 13
Daphne 16

Daphnen suunnitteli Jarl Lindblom ja se rakennettiin Turun veneveistämöllä vuonna 1935. Vene oli alun perin kuunaritakilainen mutta se muunnettiin ketsiksi 1940-luvulla. Kirjailija Göran Schildt osti Daphnen vuonna 1947. Hän purjehti veneellä Pohjanmeren ja Ranskan kanavien kautta Välimerelle. Schildt kirjoitti vuosina 1949–84 tekemistä purjehdusmatkoistaan yhteensä kahdeksan kirjaa, joiden kautta Daphne on tullut tunnetuksi. Schildt myi purjeveneen vuonna 1984, mutta Schildtin ystävät päättivät vuonna 1997 hankkia veneen takaisin Suomeen ja perustivat Pro Daphne -yhdistyksen tätä varten. Ostopäätöksen ja kaupanteon välillä Daphne sai pahoja vaurioita sekä hurrikaanissa että lastikontin pudottua sen päälle. Silloisen Itä-Uudenmaan kansanopiston veneenrakennuslinja Loviisan Kuggomissa kunnosti Daphnen. Työtunteja kertyi 4500 ja korjaus saatiin päätökseen vuonna 2001. Daphnen omistaa nykyisin Forum Marinum -säätiö (lähde forum-marinum.fi).

Kirjailija Göran Schildt kertoo seuraavasti kirjassaan ”Segla på Medelhavet” (1969):

Näin Daphnesta tuli minun veneeni

”Daphnen kanssa kokemieni meriseikkailujen ensimmäinen vaihe tapahtui ollessani kolmivuotias; heitin eräänä päivänä kaikki tavarat ulos lelukaapistani, jotta voisin itse ryömiä kaappiin. Seurakseni otin kuvakirjoja, kakunpalan ja taskulampun. Se oli ensimmäinen kajuuttani, ensimmäinen muiden olemassaolosta erillään oleva ja riippumaton oma maailmani.

Myöhemmin sain idean, että siirtäisin tämän kajuutan – asuisin lelukaapissa, mutta muuttaisin ulkoista ympäristöä mieleni mukaan. Miten huikea ajatus olla kotona kaikkialla, omistaa oma kodikas pesä ja olla samanaikaisesti osa vierasta ja houkuttelevaa maailmaa!”

Näin Göran Schildt esitteli Daphnea:

”Daphne on ketsi, joka rakennettiin vuonna 1935 Turun veneveistämöllä Jarl Lindblomin piirustusten mukaan. Sen mitat: pituus keulassa 10,7 m, vesirajassa 8,7, leveys 2,75 m, syväys 1,55 m, uppouma 6,5 tonnia ja purjeala 46 m2. Moottori oli aluksi suomalainen Olympia.

Toisin sanoen:

Daphne on melko pieni vene, ja kieltämättä olin hyvin pettynyt, kun ensimmäistä kertaa astuin veneen kannelle sinä keväänä, jolloin olin hankkinut veneen. Olin kyllä nähnyt Daphnen ja käynytkin siinä aiempina kesinä. Christoffer-ystäväni suggeroiva voima on niin suuri, että olen aina tarkastellut Daphnea sillä kunnioituksella, jota pienveneenomistaja tuntee valtamerialusta kohtaan. Tapa, jolla Christoffer puhui laivastaan ja ne merenkulkualan termit, joita hän käytti pienimmästäkin osasta, antoivat minulle tiedostamattani sen käsityksen, että Daphne olisi vene, joka vain vaivoin voisi purjehtia Suomen ja Ruotsin saariston ahtaissa vesissä.”

”Kun olin hankkinut Daphnen ja soudin eräänä viileänä kevätpäivänä vuonna 1947 katsomaan sitä, tuntui kuin vene olisi kutistunut noin neljännekseen siitä, mitä se oli ollut. Kaikki suunnitelmani suihkun, koirankopin ja parisängyn asentamisesta veneeseen kuivuivat kokoon. Jäljellä oli kyllä laiva, mutta vain pienen pieni sellainen, merenkulkuromantiikkaan pohjautuva haave, jonka tekijällä oli mielessään englantilainen kalastuskuunari ja Etelämereltä peräisin oleva laiva, mutta joka joutui taloudellisista syistä toteuttamaan toiveensa pienimmässä mahdollisessa mittakaavassa.

Pettymys meni kuitenkin nopeasti ohi, ja mitä enemmän näin Daphnea, sitä tyytyväisemmäksi tulin siitä, että omistin juuri tämän veneen enkä mitään puoliksi lahoa purkkia, joka olisi vaikuttanut mahtavammalta ensi silmäyksellä.”

Daphne ennen Göran Schildtia

Lääkäri Oskar Mustelin rakennutti Daphnen Turun veneveistämöllä vuonna 1935. Daphne oli alun perin kuunari, mutta se muunnettiin myöhemmin ketsiksi. Mustelin myi veneen tammisaarelaiselle johtajalle Uno Tennbergille ja Tennberg muunsi Daphnen ketsiksi. Tennberg luovutti veneen vaihtokaupan yhteydessä Christoffer H. Ericssonille vuonna 1943. Schildt kilpaili Daphnen ostamisesta Björn Landströmin kanssa ja Schildt sai tehdä kaupat. Göran Schildtistä tuli Daphnen omistaja vuonna 1947, mutta hän oli neuvotellut kaupasta Ericssonin kanssa jo syksystä 1946. Göran Schildtistä tuli näin Daphnen neljäs omistaja. Hänen ostettuaan veneen sen keittiö uusittiin ja Daphneen asennettiin uusi jääkaappi. Lisäksi veneeseen asennettiin kaksi kirjahyllyä.

Schildtin ja Daphnen välinen suhde

Kun Schildt oli ostanut Daphnen, hän kirjoitti seuraavasti: ”Tosiasia on, että toisinaan kysyn itseltäni, tuoko veneeni minulle niin suurta iloa ja vaihtelua, että ne ovat veneen aiheuttamia haittoja suurempia. Toisinaan näen itseni Daphnen täysin toissijaisena jatkeena. Daphnesta tulee koko ajan hienompi ja kallisarvoisempi ja se on hyvin hoidettu, ja itse raadan kuin hullu, pilaan terveyteni ja kulutan kaikki voimani sekä uhraan hyvinvointini pitääkseni veneen kunnossa. Minulla on todellakin usein sellainen tunne, että nimenomaan Daphne haluaa purjehtia enkä niinkään minä enkä voi olla lähtemättä purjehtimaan sunnuntaina, kun Daphne on valmiina ja odottaa minua. Hän lisää tähän: - No, ei se ole niin vaarallista, mutta tämä liioittelu on ehkä pieni osa totuudesta, joka saattaisi muutoin jäädä huomiotta ja joka muuten koskee elämäni muitakin alueita kuin purjehdusta”.

Tämä osoittaa sen, miten paljon hän syventyi veneeseen ja kuinka paljon aikaa hän käytti veneen ylläpitoon.
”Suhteeni Daphneen on toisin sanoen ollut tunnetasolla syvällisempi, ratkaisevampi ja ajallisesti kestävämpi kuin luultavasti mikään muu suhde elämässäni”.

Daphnen kanssa tehdyt purjehdusmatkat

Ensimmäinen Daphne-purjehdus kulki Pohjolasta Ranskan kanavien kautta Italiaan. Tästä matkasta syntyi teos Önskeresan (Toivematka) vuonna 1949. Schildt kirjoitti matkoistaan artikkeleita, jotka myöhemmin koottiin kirjoiksi. Artikkeleista saamillaan tuloilla hän pystyi rahoittamaan matkansa.

Purjehtiminen muutti muotoaan vuonna 1965, jolloin Göran Schildt asettui asumaan Leroksen saarelle toisen vaimonsa Christinen kanssa. He jäivät vakinaisesti asumaan saarelle. Tämä johti siihen, ettei heillä ollut yhtä paljon aikaa purjehtimiseen ja Daphnen ylläpitoon. Göran Schildtin ajatuksena oli upottaa Daphne Leroksen ulkopuolelle. Saksalainen Joakim Fritz otti häneen yhteyttä ja kertoi olevansa kiinnostunut ostamaan veneen. Fritz oli puuseppä ja veneasiantuntija, mikä merkitsi, että hän pitäisi hyvää huolta Daphnesta.

Göran Schildt luopui Daphnesta vuonna 1984 purjehdittuaan sillä 38 vuoden ajan. Fritzin perhe suunnitteli purjehtivansa Karibialle. He lähtivät Lerokselta kesäkuussa 1984.

Göran Schildt kirjoitti ja julkaisi vuosina 1948–1984 kahdeksan kirjaa, jotka kertoivat hänen matkoistaan Daphnella. Teos Odysseuksen vanavedessä saavutti jopa suuremman menestyksen kuin Toivematka.

Daphne nykyisin

Petra ja Joakim Fritz purjehtiva Daphnella noin kymmenen vuoden ajan. Syyskuussa 1995 Göran Schildtin legendaarinen ketsi ajautui hurrikaanin vuoksi rannalle Oyster Pondissa Saint-Martinin saarella Karibianmerellä ja näytti myrskyn jälkeen laivanhylyltä.

Vuonna 1995 syntyi ajatus Pro Daphne -yhdistyksen perustamisesta. Yhdistyksen tavoitteena oli palauttaa Daphne Suomeen. Kun Daphne oli Floridan kautta matkalla Suomeen, se jäi lastikontin alle. Daphne oli nyt surkeassa kunnossa, mutta silloisen Itä-Uudenmaan kansanopiston veneenrakennuslinja Loviisan Kuggomissa kunnosti Daphnen. Työtunteja kertyi 4500 ja korjaus saatiin päätökseen vuonna 2001. Nykyään Daphnen omistaa Forum Marinum -säätiö. Daphnea voi katsella merenkulkumuseon ravintolassa Turussa.

Lisätietoja on saatavissa Forum Marinum -säätiön verkkosivustolta:
http://www.forum-marinum.fi/sv/utstaellningarna-och-museifartygen/museifartygen/ketchen-daphne

villa logo